Pääsiäisperinteet meidän perheessä

Pääsiäinen on aina ollut minulle vähän sellainen “välijuhla”. Lapsena meidän perheellä ei ollut mitään tiettyä pääsiäisperinnettä. Muistan, että pienenä äidin kanssa kasvatimme rairuohoa, ja jossain vaiheessa rairuohon kasvatus taisikin olla päiväkodissa, josta valmis tuotos tuotiin sitten pääsiäisviikolla kotiin. Virpomisen muistan aloittaneeni vasta koulun aloitettuani, ystäväni taisivat siitä minulle kertoa. 

Mutta nyt aikuisena ja erityisesti äitinä huomaan pohtivani pääsiäistä ihan uudesta näkökulmasta. Ehkä samalla olen hieman surullinen, että en voi omasta lapsuudestani tuoda meidän perheeseen mitään tiettyä pääsiäisperinnettä. Myöskään miehelläni ei ole ollut lapsuudenkodissaan pääsiäiseen liittyviä perinteitä. Koen tärkeäksi sen, että saamme perheenä luotua yhteisiä lämpimiä muistoja, joita voimme sitten vuosikymmenten päästä muistella yhdessä.

Mitä pääsiäinen on meille nyt?

Rehellisesti pääsiäinen ennen lapsia ei tarkoittanut muuta kuin pitkää viikonloppuvapaata töistä. Saatoimme nähdä ystäviä, istua iltaa ja juoda alkoholia sekä päättää iltamme baariin. Ja seuraavat päivät menivätkin väsyneenä edellisillasta selviten. Jostain kumman syystä tuo ”perinne” onkin jäänyt ja on mennyttä elämää.

Tyttäremme on tänä pääsiäisenä vasta 11 kuukauden ikäinen, vielä hieman pieni millekään tietylle perinteelle. Toki meillä oli suunnitelmissa käydä ”virpomassa” mummulassa, mutta pitkäperjantaina perheemme pienimmälle nousi kuume ja pääsiäinen vietettiinkin sairastupaa ylläpitäen.

Kuitenkin ensi vuoden pääsiäisenä tyttäremme on lähemmäs 2-vuotias, joten tämän vuoksi omien pienten perinteiden luominen on jo mielenpäällä.

Mistä pääsiäisperinteet ovat tulleet?

Mielenkiinnosta googlettelin, että mistä erilaiset pääsiäisperinteet ovat lähtöisin. Hieman yllätyin vastauksista. Monet meidän nykyisistä pääsiäisperinteistä juontavat juurensa kauas historiaan, osa niistä on yhdistelmä kristillisiä ja vanhoja kansanuskomuksia.

Virpominen

Virpominen on yksi suomalaisista pääsiäisperinteistä, jolla on yllättävän mielenkiintoinen tausta. Alun perin virpominen ei liittynyt suklaamuniin tai noitapukuihin, vaan siunaamiseen ja hyvän toivottamiseen. Virpomisessa pajunoksilla “siunattiin” talon väki ja toivotettiin terveyttä ja onnea tulevalle vuodelle. Palkaksi saatiin usein ruokaa – ei karkkia kuten nykyään.

Eli tavallaan kyseessä on ollut pieni, symbolinen hyvän kierron hetki.

Pääsiäispupu

Pääsiäispupu tulee alun perin Keski-Euroopasta, erityisesti Saksasta. 1600–1700-luvuilla Saksassa kerrottiin tarinaa jäniksestä (”Osterhase”), joka toi lapsille munia. Saksalaiset siirtolaiset veivät tämän perinteen mukanaan Amerikkaan, josta se myöhemmin levisi laajemmin maailmalle, myös Suomeen.

Rairuoho

Rairuohon kasvattaminen on yksi niistä pääsiäisperinteistä, joka tuntuu toisaalta todella arkiselta, mutta sen taustalla on yllättävän kaunis symboliikka. Rairuoho ei oikeastaan liity suoraan uskonnolliseen pääsiäiseen, vaan enemmän kevään juhlistamiseen. Rairuohon kasvatus yleistyi Suomessa erityisesti 1900-luvulla osana pääsiäiskoristelua.

PÄÄSIÄISNOIDAT ELI TRULLIT

Vanhan uskomuksen mukaan lankalauantain ja pääsiäissunnuntain välisenä yönä noidat ja trullit liikkuivat kylissä. Niiden ajateltiin voivan vahingoittaa karjaa ja varastaa maitoa. Pahoilta voimilta pyrittiin suojautumaan polttamalla pääsiäiskokkoja, sillä savun uskottiin karkottavan trullit pois.

Minkälaisia perinteitä haluan meidän perheeseen?

On tiettyjä pieniä perinteitä, joita ehdottomasti haluan vaalia ja toteuttaa myös meidän lapsellemme ja tuleville lapsille. Haluan, että kasvatamme yhdessä rairuohoa ja jännitämme ehtiikö se kasvaa pääsiäiseksi. Tulemme yhdessä hankkimaan pajunoksat ja koristelemaan ne virpomista varten. Kun lapset ovat vielä pieniä, käymme yhdessä virpomassa mummoloissa, ja sitten kun he kasvavat voivat virpomaan lähteä omien ystävien kanssa. Lisäksi haluaisin ottaa tavaksi, että joka pääsiäinen järjestäisin päivällisen perheellemme ja läheisillemme. Toki tämä perinne vaatisi, että löytäisimme haaveissamme olevan omakotitalon — tällä hetkellä nimittäin ruokapöytämme ääreen ei mahdu kovinkaan monta ruokailijaa.

Haluan kuitenkin vielä näiden lisäksi luoda perinteen, joka aloittaa pääsiäisaamun. Olen pohtinut oikeastaan kahden vaihtoehdon väliltä. Monella perheellä onkin jo perinteeksi muodostunut pääsiäisen aarrejahti, eli pääsiäispupu on käynyt yön aikana vieraisilla ja piilottanut suklaamunia ja/tai muita yllätyksiä ympäri kotia. Tämä perinne voi myös toimia hieman isompienkin lapsien kanssa, toki silloin aarrejahdin aarteet eivät olekaan pääsiäispupulta vaan vanhemman piilottamia.

Toisen vaihtoehdon sainkin kuunneltuani Gaala-podcastia. Podcastissa Valtteri Lehtinen kertoi lapsuuden pääsiäismuistonsa, jossa pääsiäislauantain iltana sängyn alle laitettiin hattu odottamaan pääsiäiskukkoa. Yön aikana kukko olikin käynyt munimassa suklaayllätykset sängyn alla odottaneeseen hattuun. 

Vielä en ole päättänyt kumpi perinne näistä tulee meidän perheeseemme, mutta oikeastaan kumman vain valitsen niin olen varma, että ihania muistoja se tulee herättämään vuosikymmentenkin päästä.

Lopuksi haluaisinkin kuulla, minkälaisia pääsiäisperinteitä teidän perheessänne tai omassa lapsuudessasi on ollut?