Helmikuu dump

Helmikuu on talvikuukausista lempparini monestakin syystä. Isoin tekijä on aurinko, tuntuu kuin auringon myötä itsekin heräisi jostain talvihorroksesta, jonka pimeät kuukaudet (kyllä, puhun teistä marraskuu ja joulukuu) ovat aiheuttaneet. Lisäksi on ihanaa, kun huomaa aivan yllättäen, että päivät ovatkin jo pidentyneet ja valoisaa on pidempään. Varsinkin nyt vanhempainvapaalla ollessa, sitä on ihan eri tavalla huomioinut päivän pitenemisen. Tuntuu ihanalta, kun valoisaa on vielä klo 17 jälkeenkin! Jollain tapaa helmikuu myös herättää kevään odotukseen, vaikka usein onkin kirpeitä pakkaskelejä ja lumen sekä jään huurtamia maisemia. Jollain tapaa talvea alkaa arvostamaan enemmän, kun aurinko paistaa, mutta puut ovat aivan valkoisena jään huurteesta — siinä on jotain todella kaunista.

Helmikuun alku oli jännittävää aikaa. Päätimme mieheni kanssa hieman extempore mennä naimisiin. Emme kumpikaan haaveilleet isoista häistä, emmekä halunneet järjestää isoja juhlia. Hääpäiväksemme valikoitui 6.2.2026 (rakastan tällaisia päivämääriä!) ja saimme ihanat pienet intiimit kirkkohäät, jossa paikalla oli vain perheemme. Moni ystäväni kysyi häidemme jälkeen, että miltä nyt tuntuu. Jollain tapaa kysymys tuntui hassulta, sillä minusta tuntui siltä kuin mikään ei olisi muuttunut. Ja toisaalta niinhän se olikin, ainoa muuttunut asia oli minun sukunimeni. Olemme olleet pitkään mieheni kanssa yhdessä, ja vaikka naimisiinmenosta aina välillä puhuimmekin, en siltikään kokenut sitä pakollisena asiana. Olemme eläneet yhteistä elämäämme jo ”avioparina”, nyt siitä vain tuli virallista. Olemmekin häidemme jälkeen vitsailleet, että nyt minäkin vihdoin kuulun perheeseemme — tyttärellämme on mieheni sukunimi ja nyt myös minullakin.

Helmikuussa alkaa myös minun euroviisuvimmani — tai jos rehellisiä ollaan, niin jo tammikuussa pääsen hieman fiilistelemään tulevaa euroviisukevättä. Helmikuussa on kuitenkin Suomen euroviisukarsinnat eli Uuden musiikin kilpailut. Olen rakastanut Euroviisuja ihan lapsesta saakka, ja siitä onkin tullut jokavuotinen perinne ystäväni kanssa. Viime vuonna päätimmekin mennä katsomaan UMK:ta ihan paikan päälle, ja se oli mahtava kokemus! Ihmisistä huokui hyväntuulisuus, tunnelma oli korkealla. Esitysten aikana kaikki tanssivat, juhlivat ja elivät mukana. Oli mielenkiintoista päästä seuraamaan livenä, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuukaan ison tv-tuotannon aikana. Harmillisesti tänä vuonna UMK:ta tuli seurattua kotisohvalta käsin. Ensi vuodelle onkin tavoitteena jälleen päästä livenä kokemaan UMK:n fiilis. Iso bucket list – haaveeni on joskus päästä kokemaan Euroviisut livenä!

Tässä vielä lista muista asioista, joita rakastin helmikuussa

• Tulppaanit
• Laiskiaispullat
• Mumford and Sons:n uusin levy
• Podcastit kuulokkeissa (suosikit viime aikoina: Gaala, Elämisen taito, Sieppi & Särkkä)
• Eka ylähammas (VIHDOIN!!)